Visual Dessert

Visiota pukkaa

2009-03-05T13:23:00.001+02:00

Sivujen suunnittelu etenee kovalla tohinalla, tosin toistaiseksi vasta omassa päässä. Se kun on tämä leipätyökin hoidettava tässä sivussa.. Mutta kuviot selkenee pikkuhiljaa. Kuten aikaisemmin mainitsin, värimaailma ja logo alkavat olemaan valmiina. Blogialusta ja blogitemplate on sekin valmiiksi katsottuna, sen kuin asentaa ja viilaa ulkoasun valmiiksi.

Kuvausinspiraatiota on tulossa tälle vuodelle mukavasti. Tiedossa on ainakin näillä näkymin yhdet nelikymppisbileet ja yhdet häät. Odotan innolla molempia, toivottavasti vain noihin häihin pääsisin kuvaamaan. Pitää vain toivoa ettei juniori kovin mene yliajalle, niin on mahdollisuuksia päästä kokeilemaan sitä hääkuvausta. Lisäksi sain "toimeksiannon" suunnitella noihin nelikymppisiin kutsukortin. Juhlakalu antoi valmiin tekstin ja kertoi mieliväriensä olevan musta, kulta ja violetti. Eiköhän niistä aineksista yksi kutsukortti saada aikaiseksi.

Lisäksi parin viikon päästä olen menossa studiokuvauskurssille! Aika hienoa! Olen kerran aiemmin päässyt kokeilemaan studiokuvausta, ja se oli ihan mielettömän kivaa. Nyt siihen saa sitten oikein koulutusta, mikä on hyvä koska studioympäristössä toimiminen on oma taiteenlajinsa.

Ainiin, ja onhan mulla ehkä yhdet ristiäisetkin varmaan tulossa tälle vuodelle... Itse en tosin kyllä siellä pysty kuvaamaan. Kukakohan uskaltaisi ottaa valokuvaajan pestin vastaan, tämä toimeksiantaja kun lienee hieman kriittistä sorttia? :)

Se on mun!

2009-03-03T12:52:00.002+02:00

No nyt on sitten haluamani domain-nimi rekisteröitynä minulle! Nyt pitäisi sellainen pieni asia vielä miettiä, että mitäköhän sitä sinne sivuille oikein laittaisi.. Tarkoitushan olisi, että tuo sivusto joskus ehkä mahdollisesti palvelisi myös tulevan yrityksen sivuna. Joten siltä kantilta täytyy miettiä tarkkaan minkälaista sisältöä tuottaa.

Blogia mietin sinne näin ensialkuun, jos vaikka kokeilisi Wordpressiä blogialustana (kokemuksia?). Mutta mistä blogata, siinäpä vasta pulma. Toki sanottavaa ja kuvattavaa olisi vaikka millä mitalla, mutta miten pitää sisältö sellaisena, että se tukisi mahdollista tulevaa yrittäjyyttä?

Ulkoasuasioita olenkin jo miettinyt, ja logo ja väripaletti on valmiina. Olen itse ihan tyytyväinen valintoihini, väritys on rauhallinen ja tyylikäs kuitenkaan olematta tylsä. Meinasin lähteä sille villille pinkkilinjalle, mutta viime hetkellä sen hylkäsin siinä pelossa että se alkaisi kyllästyttämään liian nopeasti.

Sormet jo syyhyävät päästä tekemään sivuja! Pitäisi vain ottaa rauhallisesti ja miettiä loppuun asti mitä tekee ja aina asioita pitkällä tähtäimellä. Pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Valitettavasti niitä hyveitä ei ole allekirjoittaneelle kovin runsaasti suotu :)

Pink is the new Black!

2009-03-02T08:36:00.003+02:00

Viikonlopun väri oli pinkki! Tein perjantaina heräteostoksena itselleni seuraavanlaisen söpöyden:

Kuva: www.verkkokauppa.com

Kyseessä on pinkki Acer Aspire One miniläppäri, joka aiheutti kaupassa sellaisia IIKS!-tuntemuksia, etten yksinkertaisesti voinut jättää sitä ostamatta! Tuo heräteostoksena tehty miniläppärihankinta kyllä herätti minussa ihmetystä jälkikäteen.

Ei sillä, etteikö se olisi näppärä, koska sitä se todellakin on! Kolmessa tasossa olevassa kodissa mukana kulkeva ja wlaniin kytkeytyvä pinkki surffilauta on helpotus. Järeä pöytäkone voi jäädä järeämpään kuvan- ja videonkäsittelyyn, kun sähköpostit ja blogit voi helposti lukea missä tahansa wlanin kantaman alueella. Lisäksi pinkki pikkuapulainen on varmasti korvaamaton myös reissun päällä, 160GB kovalevy toimii hyvin kuvapankkina ja kirkkaalta 8,9" näytöltä kelpaa kuvia esitellä myös muille.

Mutta se pinkki väri! Minä en todellakaan ole mikään pinkki ihminen. Tai siis, mielestäni värinä pinkki on kaunis ja ihastuttava, mutta itse en omista oikeastaan mitään vaaleanpunaista, en vaatteita enkä mitään muutakaan. Maanläheiset värit ovat ehkä enemmän minun juttuni. Pinkki symbolisoi minulle jollain tasolla tyttöyttä, ja ehkä se olikin yksi syy tähän yllättävään värivalintaan - nyt äitiyden kynnyksellä haluan pitää kynsin ja hampain kiinni niistä tyttöyden rippeistä mitä minussa on vielä jäljellä.

Mutta kaikenkaikkiaan siis hyvä ostos tuo tyttömäinen miniläppäri, josta varmasti on iloa jatkossakin. Ja onhan se hyvännäköinen ;)

Hyväntekeväisyys ei kannata

2009-02-25T16:05:00.002+02:00

Kiitokset kommenteistanne edelliseen nimiasiapostaukseen, ne varmistivat suunnan minne lähteä! Taidan rekisteröidä itselleni haluamani domain-nimen jo nyt. Uuden sivuston layoutia ja sisältöä on siis mietitty täällä kuumeisesti!

Mutta nyt toisenlaista nimiasiaa, mikä kiukuttaa suunnatomasti.

Kerroinkin jo, että viime sunnuntaina minut värvättiin lennosta lasten laskiaisriehaan. Kuvasin tapahtumaa muutaman tunnin ja kotona vielä editoin kuvat ja lähetin tapahtuman puuhamiehelle sähköpostilla. Tein siis n. 4-5 tuntia yhteensä siis ilmaista työtä.

Liitin sähköpostiin ~50 parasta kuvaa ja ilmoitin, että kuvilla on vapaa käyttöoikeus, mutta toivomus olisi, että nimeni mainittaisiin kuvan yhteydessä. Sähköpostiin en saanut minkään valtakunnan vastausta, ja jo tuossa mietin, että onkohan viesti edes mennyt perille, gmailissa kun oli ollut tuntien katkoksiakin viime aikoina.

No tänään sitten oma mieheni soitti, että yksi ottamistani kuvista on paikallisessa kaupunkilehdessä jutun yhteydessä, ilman minun nimeä! WTF? Eikä kyseessä ole mikään pikkulehti, vaan joka talouteen ja yritykseen jaettava kaupunkilehti, jonka viikkolevikki pyörii siinä 200 000 kappaleen tienoilla!

Raivostuttaa ihan suunnattomasti. Kuvalla lehdessä ei tee yhtään mitään, jos ei ole kuvaajan nimeä mainittu. Siitä ei saa nimeään tunnetuksi, enkä sitä ilman nimeä oikein voi liittää portfolioonkaan. Lisäksi raivon partaalle saa myös se, ettei herra Puuhamies edes vaivaantunut millään tavalla kommentoimaan lähettämiäni kuvia, edes kiittämään, saatikka kertomaan mihin lehteen kuvat ovat menossa ja milloin!

Nyt olen liian raivoissani lähettääkseni herra Puuhamiehelle asiasta sähköpostia. Täytyy miettiä päivä tai pari, mitä tehdä. Mutta ainakin tästä opimme, ettei hyväntekeväisyys kannata, turpiin vaan tulee.

Nimiasiaa

2009-02-24T15:27:00.001+02:00

Bloggaaminen on kivaa. Omaa valokuvablogia toisaalla olen pitänyt jo vuodesta 2006 lähtien, ja lukijoita sille on löytynyt mukavasti ulkomaita myöten. Mutta nyt sekin tuntuu tulleen aikansa päähän. Kun ei ole enää mitään annettavaa.

Pitäisi keksiä jotain uutta.

Mutta mitä? Valokuvasivustolleni on rekisteröinyt domain-nimen, joka oli minun mielestä alun alkaen kökkö. Se, jonka oisin halunnut, varattiin nenäni edestä ja näyttää olevan edelleen varattu.

Nykyisin tuntuu olevan muodikasta myös harrastelijavalokuvaajapiireissä rekisteröidä itselle osoite muotoa www.etunimisukunimi.net (tai .fi tai .com). Toki tuo on hyvää mainosta itselle, ja tuo tunnettuutta omalle nimelle, mutta jostain syystä minä omalla kohdallani vierastan sitä. Olen jollain tapaa aina ollut sen verran tarkka identiteetistäni netissä, etten haluaisi julistaa koko nimeäni maailmalle niin selkeästi. Tuosta syystä mietin kuukausitolkulla facebookiinkin rekisteröitymistä - lopulta kuitenkin uteliaisuus voitti ahdistuksen oman nimen paljastamisesta..

Tulevalle yritykselleni olen miettinyt kyllä webbisivuja, mutta enhän minä nyt voi mennä niitä tekemään, kun koko yritystä ole eikä tule pitkiin aikoihin. Olen miettinyt yritykselle nimeä, ja yhden hyvän kandidaatin olenkin löytänyt, eikä siihen liity minun nimeä, vaan eräs kaunis kukan nimi. Mieleni tekisi rekisteröidä tuo domain-nimi jo nyt ja käyttää sitä ns. henkilökohtaisena sivuna, bloggaamiseen, kuvagalleriana jne.

Mietinnän alla on nyt vain se, meneekö nimi ja domain pilalle, jos alussa sisältö olisi minun henkilökohtainen, mutta sitten joskus, jos ja kun aika on kypsä, muuttuisi yrityksen sisällöksi? Mitä olette mieltä?

Tauko loppui!

2009-02-22T18:34:00.003+02:00

Pitkittynyt valokuvaustauko loppui tänään komeasti. Tarkoituksena oli mennä lasten talviriehaa kuvaamaan hetkeksi, kun lapsipuoliskot siellä osallistuivat hiihtokilpailuihin. Tapahtuman järjestäjät rekrytoivat minut lennosta tapahtuman kuvaajaksi, ja saan kuvani lehteen ja paikallisen koulun verkkosivuille. Laskiaispullakahvipalkalla tosin, mutta se oli oikein riittävä, aina kannattaa käyttää kaikki mahdollisuudet saavuttaa nimeä ja tunnettuutta, vaikkei mikään pro vielä olisikaan.

Inspiraatio ja innostus siis on palaamassa takaisin, pikkuhiljaa. Onneksi, välillä pelkäsin kadottaneeni sen kokonaan ja lopullisesti. Päässä alkaa muhimaan uusia ideoita. Ihanaa tämä kevät! <3

Puutostautia

2009-02-20T10:21:00.005+02:00

Olen joutunut totaalisen ja vakavan inspiraationpuutoksen kouriin. Järkytyin huomatessani, etten ole tämän vuoden puolella valokuvannut oikeastaan kertaakaan. Viime vuoden kuviakin on koneella jonossa käsiteltäväksi pitkä liuta. Valokuvabloginikin on jäänyt ihan heitteille. Kotikonetta tulee käynnistettyä enää harvakseltaan, muutaman kerran viikossa, korkeintaan.

Mitäköhän minulle on tapahtumassa? Toivon hartaasti että tämä olisi väliaikainen mielentila. Pidän kuitenkin edelleen valokuvaamisesta kovasti. Seuraan innokkaasti päivittäin isoa liutaa ulkomaisia hää- ja lapsikuvausblogeja. Itsellä vain ei ole innostusta tarttua kameraan.

No, ehkä tätä nykyistä olotilaa voi jonkin verran syyttää, olen ollut varsinkin raskauden alussa niin väsynyt, ettei innostusta ole oikein jaksanut riittää mihinkään. Toisaalta myös se, että ennen raskautta kuvasin hyvinkin aktiivisesti melkein kolme vuotta, että epäilen saaneeni jonkinmoisen yliannostuksen kuvaamisesta. Loppuvaiheessa kuvat tuntuivat olevan "sitä samaa", eli en kehittynyt mihinkään suuntaan. Lisäksi tuo jokavuotinen pimeä kausi on myös tänä vuonna tehnyt tehtävänsä, eli ulkona kuvaaminen on ollut melko mahdotonta.

Valokuvaamista en kuitenkaan ole mielessäni hyljännyt, vaikka sen ehkä väliaikaisesti olen käytännön tasolla tehnytkin. Eteenkin odotan innolla, että pääsen tulevaa jälkikasvua kuvaamaan. Jemmaan blogeissa näkemiäni hyviä vauvakuvia tulevaisuuden varalle, että voisin vastaavanlaisen sitten itsekin toteuttaa. Vaatekaupoissa katselen vauvanvaatteita myös sillä silmällä, olisiko niistä hyviksi kuvausvaatteiksi. Lapsiraukka joutunee tottumaan salamavalojen räiskeeseen jo pienestä pitäen.

Nyt minusta tuntuu, että inspiraatio voisi olla tuloillaan ja valokuvauspaussi voisi olla lopuillaan. Lisääntyvä valo ja lähestyvä kevät sen tekevät.

Muuten, kerroin aiemmin amerikkalaisesta valokuvaajasta Beth Jansenista, jonka värikkäitä ja eläviä lapsikuvia ihailen. Bethin värikkyys ja räväkkyys jatkuvat näköjään myös kodin sisustuksessa, käy tsekkaamassa Bethin makea koti täältä!. Tuollaisessa kodissa olisi varmasti jännittävää asua! Siinäpä ideoita muillekin keväisen sisustuspuuskan kourissa kärsiville!

Kuva: http://www.apartmenttherapy.com/

Kummallisia tunteita

2009-01-27T15:09:00.002+02:00

Ilmassa on kummallisia tunteita.

Vaikka olen jo useamman vuoden ajan miettinyt irtiottoa nykyisestä työstäni, esim. opinto- tai vuorotteluvapaan muodossa, nyt kun se sitten vihdoin ja viimein tapahtuu aika piakkoinkin äitiyslomalle jäämisen myötä, on tunteet hyvinkin ristiriitaiset. Koen olevani jopa hieman mustasukkainen omista töistäni, niin omituiselta se sitten kuulostaakin.

Toinen kismityksen aihe on se, että muutamakin puolituttu lähiseuduilta on perustanut valokuvausalan toiminimen. Ei sillä, ettenkö olisi iloinen heidän puolestaan ja rohkeudestaan, tottakai. Mutta hieman tunnen sellaisen pienen kateuden pistoksen nahkassani, että minäkin voisin tehdä tuota. Ja kun tiedän, ettei alueelle mahdu kovin montaa saman toimialan tekijää, mietityttää omat ajatukset tulevaisuudesta. Omia valintojanihan tämä kaikki on, mutta silti.

Pienenä lisäkismityksenä kaupan päälle on se, että Rouva, jonka tuloa Suomeen olen odottanut n. 12-vuotiaasta saakka, ilmeisesti päätti tehdä sen juuri silloin kun minulla toivottavasti on kotona muutaman päivän ikäinen käärö. Ajoituksen maailmanmestari siis :D

Summa summarum. Tänään siis ilmeisesti kismittää kaikki se, mitä en juuri nyt voi saada. Ja kaikkeahan ei voi koskaan saada. Ja jottei väärinkäsityksiä syntyisi, olen tietysti ja edelleen erittäin onnellinen raskaudestani ja tulevasta ajasta, vanhasta luopuminen vain voi olla ilmeisesti välillä vähän vaikeaa :)

Suunnanmuutoksia

2009-01-21T15:05:00.000+02:00

Elämäni muuttuu semmoisella vauhdilla että hyvä jos kyydissä pysyy. Vuodesta 2009 näyttää tulevan hyvin mielenkiintoinen ja hyvin erilainen.

Tässä blogissa olen puhunut oman yrityksen perustamisesta. Oma valokuvausyritys on ollut haaveissa jo pitemmän aikaa. Iltaisin olen miettinyt liikeideaa ja yritykselle logoa ja käyntikorttia. Olin jo hakeutumassa valokuvausalan koulutukseen, jotta pääsisin lähemmäksi unelmaani.

Vaikka mielestäni ihmisten tulisi konkreettisesti tavoitella omia unelmiaan, nyt kuitenkin laitan tuon haaveeni opiskelusta, alan vaihdosta ja oman yrityksen perustamisesta telakalle, ainakin muutamaksi vuodeksi. Tai hautumaan, jos niin voi sanoa. Syy äkilliseen suunnanmuutoksen on kuitenkin mitä suurimmassa määrin iloinen ja suurta onnea tuottava.

Minusta tulee äiti <3

Vuosi 2009

2009-01-02T16:39:00.001+02:00

Minä en kerinnyt tehdä uudenvuodenlupauksiakaan, kun nukuin autuaasti vuodenvaihteen yli. "Hieman" on väsyttänyt viime aikoina, enkä ole ollut ihan terveemmästä päästäkään.

Nyt kun tässä uutta vuotta olen ehtinyt sulatella muutaman päivän, olen keksinyt itselleni tavoitteen vuodelle 2009.

OPETTELEN KESKITTYMÄÄN

Minulla oikeasti taitaa olla jonkinasteinen keskittymishäiriö. Se ilmenee sekä työ- että harrastusasioissa. Ajatuksia ja ideoita sinkoilee ja ponkoilee päässä valtoimenaan, mutta en oikein osaa valjastaa niitä hyötykäyttöön. Projektit jäävät kesken ja pääsevät kasaantumaan, ja ainakin työasioissa se ei ole mikään hyvä juttu. Ja kun työt kasaantuvat epämääräiseksi läjäksi, minulla käy jotenkin kummallisesti niin, etten oikein osaa tarttua mihinkään. Kun tähän vielä yhdistetään taipumus stressailuun tekemättömistä töistä, on soppa valmis.

Vuonna 2009 siis opettelen keskittymistä.

Seuraavilla askelilla ajattelin lähteä liikkeelle.

Aikataulutus

Sen verran olen oppinut, että aikatauluttaminen on minun kohdallani onnistumisen a ja o. Työelämässä olen ajatellut ottaa tavaksi tehdä viikkosuunnitelman, mitä teen minäkin päivänä. Harrastusasioissa voisin ottaa sen linjauksen, että tekisin vain yhtä asiaa kerrallaan, enkä hämmentäisi kymmentä projektia yhtäaikaa. Nyt voisin tehdä puolivalmiin skräppäyskirjan valmiiksi, jonka jälkeen voisin sitten paneutua vaikkapa kesälomamatkan videoon.

Häiriötekijöiden poisto

Tämä auttaa minulla uskomattoman paljon keskittymiseen, kun sen vain malttaisi tehdä. Sähköposti kiinni, selain kiinni, pikaviestimet kiinni, korvalaput korville (keskityn paremmin musiikkia kuunnellessa) ja kaikki keskittyminen työn alla olevaan asiaan. Aikarajan asettaminen toimii myös, kunhan sitä malttaa noudattaa. Lupaan itselleni tehdä tunnin työn alla olevaa asiaa, jonka jälkeen voin pitää tauon. Tunnin ajan kaikki häiriötekijät on kielletty.

Sähköposti, facebook ja messenger voivat olla aikamoisia aikavarkaita, joita ei välttämättä huomaakaan. Lisäksi minulla on paha tapa eksyä lukemaan blogeja kun ajatus karkaa. Näistä pahoista tavoista poisoppiminen voi viedä aikaa. Tai eihän minun tarvitse niistä edes kokonaan luopua, kunhan vain lupaan itselleni tehdä sen tunnin kerrallaan töitä, jonka jälkeen voin käyttää oman taukoni mihin haluan.

No näillä lähdetään liikenteeseen. Tärkeimmät välineet alkuunpääsemiseen lienevät siis kalenteri sekä se pieni ruksi siellä ohjelman oikeassa yläkulmassa.

Keskittynyttä Uutta Vuotta 2009!

Maailman ihanin tyttö

2008-12-17T10:39:00.006+02:00

Nyt se on ilmestynyt. Kirja jonka tilasin muistaakseni vuoden 2007 toukokuussa. Että on sitä odotettukin, yli puolitoista vuotta. Mutta hyvää kannattaa odottaa.

Maailman ihanin tyttö.

Maailman ihanin tyttö – The Loveliest Girl In The World kertoo koskettavan kasvutarinan näkyväksi tulemisesta ja itsen hyväksymisestä. Kirja pohjautuu kymmenen lastenkodissa kasvaneen tytön ja valokuvaaja Miina Savolaisen vuosikymmenen jatkuneeseen, palkittuun valokuvaprojektiin. Sen satumaisissa kuvissa nuoret ovat saaneet nähdä itsensä vahvana ja ehjänä. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi.

Nämä valokuvat ovat vaikuttaneet minuun enemmän kuin mitkään muut valokuvat. Niin uskomattoman koskettavia kuvia ja tarinoita. Ihailen Miina Savolaisen työtä ja kuvia ihan mielettömästi. Enkä edes ole nähnyt niitä vielä muualla kuin netissä pieninä otoksina. Kirja odottaa kotona kun tänään sinne pääsen. En malttaisi odottaa.

Tämän päivän hesarista löytyi hieno artikkeli kirjasta. Kannattaa tsekata.

Workspace from Hell

2008-12-16T19:37:00.003+02:00

Sen lisäksi, että olen istun päivät töissä tietokoneen ääressä, vietän aikaa paljon koneella myös kotona. Kuvankäsittely, digiskräppäys, videoeditointi ja muut intohimoni kohteet vievät paljon aikaa. Lisäksi joudun kotoa käsin joskus tekemään töitä etäyhteyden kautta. Kotityöpisteen pitäisi siis olla ergonominen ja esteettisesti miellyttävä.

Vaan kun ei ole. Ei todellakaan ole. Tietokonenurkastani on tullut ahdistava paikka, ja huomaan sen vaikuttavan myös omaan inspiraatioon - omat projektini eivät etene. Käsiteltäviä valokuvia alkaa olemaan jo jonoksi asti. Kesälomareissun digiskräppikirja on jämähtänyt sivulle 33. Videoita on viime kesästä asti kertynyt odottamaan dvd:lle pääsyä.

Työpisteeni on asunnon yläkerran aulassa, puretun vaatehuoneen tilalla. Tilaa on ruhtinaalliset 1m x 1,5m. Tämä on suuri vääryys mielestäni, kun kerran ostimme toissa kesänä ison asunnon, 150m2 kolmessa kerroksessa, ja tässä on se minun oma tilani. Metri kertaa puolitoista. Ei häävisti ei. No, tähän lienee tyydyttävä toistaiseksi.

Tilan pienuus ei ole sen pahin ahdistavuus, kuten kuvasta näkyy. Selkäongelmaisena työpaikalta ilmaiseksi saatu tuoli ei todellakaan ole sieltä ergonomisimmasta päästä. Niinikään työpaikalta ilmaiseksi saatu lipasto ei sekään toimi, laatikot ovat kummallisia eikä niihin mahdu juuri mitään. Miehen vanha lastulevyinen tietokonepöytä ei houkuttele sekään kauneudellaan tai ergonomisuudellaan. Valaistuskin on riittämätön työskentelyyn. Ja onhan tämä koko kokonaisuus ruma.

Sisustusvinkkejä siis kaivattaisiin. Työtilaa kaivattaisiin, sekä tietysti laskutilaa. Sekä esteettisyys että ergonomisuus ovat tärkeitä. Ja tilaa tosiaan se metri kertaa puolitoista. Mahdoton yhtälö? :)

Ja kun nyt työpisteistä puhutaan, käypä kurkkaamassa Ella Eliisan askartelutyöpistettä. Voin tunnustaa suoraan, että olen ihan kateudesta vihreä :)

Värejä

2008-12-11T14:16:00.005+02:00

Hieman on ollut taas hiljaiseloa blogin puolella. Kulisesseissa tosin tapahtuu sitäkin enemmän. Mutta se on hyvä ettei ole tylsää.

Mutta ettei blogi kokonaan hiljene, piti vaihtaa uusi sivupohja. Ruskean eri sävyt ovat lempivärejäni, joten tämä uusi pohja lämmintää minun sydäntä.

Värit ovat muutenkin viime aikoina olleet mielessä. Olen yrittänyt miettiä haaveyritykselleni väriä. Siis The Väriä, joka kulkisi punaisena (tai siis The Värisenä) lankana pitkin yrityksen imagoa. Logossa, webbisivuilla, käyntikorteissa. Missä vain. Joka paikassa.

Ei ole muuten mikään helppo juttu. Miten valita väri, joka kuvastaisi minua ja sitä tulevaa haaveyritystäni? Ja värin pitäisi olla kestävä, vähintään vuosikausia. Ei markkinointimateriaalia noin vain vaihdeta.

Tällä hetkellä kärkikolmikossa ovat pinkki, turkoosi ja viininpunainen. Mieli voi tosin muuttua. Ja jottei liian helpoksi menisi, päävärille pitäisi valita kaverivärejä. Niitä joita voisi käyttää tehostamaan päävärin vaikutusta.

Apua kuitenkin löytyy netistä. Colour Lovers-sivustolla on massoittaine erilaisia värejä, väripaletteja ja kuvioita, mitä tahansa väreihin liittyvää. Ihanan herkullisia väripaletteja sieltä löytyy!

Uskaltaako vaiko eikö uskaltaa?

2008-11-07T10:52:00.001+02:00

Siinäpä vasta kysymys. Uskaltaako lähteä tavoittelemaan omaa haavettaan konkreettisesti? Ottaa ratkaiseva askel oman uran ja tulevaisuuden kannalta?

Olen periaatteessa todella arka ja varovainen ihminen. Kaikki uusi pelottaa. Olen myös mieletön huolehtija ja ressaaja, mikä on myös estänyt minua ottamasta riskejä elämässä, koska mielessäni ne riskinotot aina päätyvät katastrofiin.

Nyt olisi kuitenkin mahdollisuus hakea koulutukseen, joka keskittyisi ammattiin valmistavaan tutkintoon. Siihen ammattiin, mistä olen haaveillut. Eikä kyseessä edes olisi totaalinen hyppäys ulos oravanpyörästä, vaan koulutukseen olisi mahdollista osallistua työn ohella. Viikonloppu- ja etäopiskeluna.

Siis uskaltaako vaiko eikö uskaltaa? Uskaltaako ottaa se riski, etten välttämättä edes tule valituksi? Ja varsinkin, uskaltaako ottaa se riski että tulen valituksi? Miten elämä muuttuisi? Jaksaisinko opiskella vapaa-ajallani? Mitä ihmiset ajattelisivat? Pitäisivätkö he minua tyhmänä ja pilvilinnoja havittelevana? Mitä töissä sanottaisiin? Naurettaisiinko minulle? Kestäisikö parisuhde reissaamista ja opiskelua ja menetettyä vapaa-aikaa? Mitä jos en pystykään tai jaksakaan? Onko minusta itsestäni tähän?

Apua. Kehitin itselleni hirvittävän stressin ennenkuin olen tehnyt päätöstä edes hakemuksen tekemisestä.

Soap Factory

2008-11-05T10:29:00.002+02:00

Viime aikoina olen alkanut ihannoimaan yksityisyrittäjiä. Eritoten naisyrittäjyys, johon liittyy jonkinlaisia kädentaitoja, saa minulta pyyteetöntä ihailua osakseen. Enkä tässä tarkoita pelkästään perinteisiä käsitöitä, mutta myös "uuden ajan" käsitöitä, kuten vaikkapa graafista suunnittelua tai valokuvausta. Mielettömiä ovat ne naiset, jotka ovat tehneet omasta intohimostaan ja harrastuksestaan ammatin. Jotenkin se on se elämäntapa, rohkeus ja itsenäisyys, mikä viehättää. Ja nyt, kun oikeasti tietää, kuinka kovan työn takana yrittäjillä on se leivän hankkiminen, arvostukseni heitä kohtaan on noussut entisestään.

Eräs tuoreimmista ihailemistani menestystarinoista on Sipoolainen perheyritys Soap Factory, joka valmistaa kosmetiikkaa, pääasiassa saippuaa, mahdollisimman luonnollisista raaka-aineista.

Soap Factoryn konsepti on yksinkertaisuudessaan upea ja nerokas. Tuotteet eli saippuat ovat jo ulkonäöllään houkuttelevia. Suomalaiset raaka-aineet ja ympäristöystävällisyys ovat tämän päivän trendejä, jotka valmasti ovat vahvoja myyntivaltteja. Käsityönä tehtyjä saippuat ovat niin kauniita, että niitä voi ajatella jopa kylpyhuoneen sisustuselementteinä. Selkeys ja kauneus jatkuu hyvin suunnitellussa verkkokaupassa, joka houkuttaa tilaamaan tuotteita.

Taidankin pistää hetimiten tilauksen vetämään pukinkonttia ajatellen. Ehkäpä tilaan muutaman samalla itsekin, vaikkapa Noel-saippuan joulun tunnelmaa ja tuoksua tuomaan!

Hyvä Golla! Hyvä Suomi!

2008-10-31T14:00:00.004+02:00

Laukkufriikki sai ilouutisia: suomalainen laukkuvalmistaja Golla alkaa valmistamaan myös laukkuja järjestelmäkameroille!

Olen ollut jo pitkään tyytymätön siihen, että markkinoilla tarjolla olevat kameralaukut ovat tylsiä, toimimattomia ja rumia. Lisäksi ne ovat selkeästi miehille tarkoitettuja. Naispuoliset valokuvaajat oli unohdettu kokonaan! Mutta onneksi tähän näyttää tulevan muutosta.

Tähän saakka Gollan valikoimissa on ollut läppärilaukkuja sekä erilaisia pussukoita mp3-soittimille ja puhelimille. Mielestäni Gollan tuotteet ovat aivan ihastuttavia, ja siksi jäänkin innolla odottamaan kameralaukkujen saapumista markkinoille. Meni itseasiassa pitkään, ennenkuin sain tietää Gollan olevan suomalainen yritys, mikä oli todella yllätys. Kerrankin voi sanoa että kyllä suomalaiset osaa!

Rapakon takana on kaikki toisin

2008-10-29T10:14:00.002+02:00

Ameriikassa on kaikki suurempaa ja mahtavampaa.

Valokuvausbisnes ei tee tässä poikkeusta. Seuraan aktiivisesti varmaan sadan (!) amerikkalaisen ammattivalokuvaajan blogia, ja niiden perusteella ainakin lapsi-, perhe- ja hääkuvausbisnes kukoistaa rapakon takana. Siellä yksityishenkilöiden käyttämät valokuvauspalvelut ovat ihan toista luokkaa kuin täällä Suomessa. Mistä se sitten johtuu, en tiedä. Onko verotus ynnä muut sivukulut sen verran pienempiä Amerikassa, että ihmisillä on oikeasti varaa satsata valokuvaajaan? Vai ovatko ihmiset keskivertoa varakkaampia? Mene ja tiedä.

Suomessa perhe- ja hääkuvat ovat suoraan sanottuna tylsiä ja mitäänsanomattomia. Hääkuvapotretti käydään otattamassa studiossa, ja se on monesti siinä. Usein hääkuva on ihmisten eliniän aikana ainoa ammattilaisen ottama valokuva itsestään. Jotkut perheet panostavat sen verran, että käyttävät lapsiaan esimerkiksi yksivuotiskuvassa. Mutta sekin on siellä studiossa, teennäisessä ympäristössä, kaukana luonnollisuudesta. Studiokuville on tietenkin paikkansa ja aikansa, mutta mielestäni ne eivät todellakaan ole ainoa vaihtoehto.

Lapsi-, perhe- ja häävalokuvaus on se valokuvauksen suuntaus, mikä itseäni valokuvaajana kiinnostaa. Siksi olisikin mahtavaa, jos tänne voisi tuoda jotain Amerikan mallista, missä ihmiset palkkaavat valokuvaajan dokumentoimaan perhearkeaan. Tai hääpäivänään he palkkaavat valokuvaajan dokumentoimaan koko päivän tapahtumat aamusta iltaan. Niistä mielestäni koostuu ne oikeat muistot, ei niistä studiossa otetuista pönötyskuvista.

Ihmiset voivat toki ajatella, että voinhan minä nyt itsekin ottaa digipokkarilla kotona kuvia, ei siihen ammattilaista tarvita. Mutta se ero sunnuntairäpsijän ja ammattitaitosen valokuvaajan ottamissa kuvissa on todellakin suuri.

Yksi minun ehdottomista suosikki amerikkalaisista lapsikuvaajista on Beth Jansen. Tsekkaa myös Bethin blogi. Hänen mielettömän kauniit kuvansa saavat kyllä aina minut herkistymään. Bethin uskomattomat kuvankäsittelytaidot inspiroivat, tuohon minäkin haluaisin pystyä. Ehkäpä vielä joku päivä.

Hiljaiseloa

2008-10-26T13:08:00.005+02:00

Hieman on ollut viime aikoina hiljaiseloa. Työkiireet ja syysväsymys vievät voimat, eikä tunnu olevan innostusta valokuvaamiseen tai digiaskarteluun. Monta projektia on kesken ja monta projektia mielessä, mikään ei vain tunnu etenevän kovin päätähuimaavaa vauhtia. Ehkäpä siinä onkin vika, minulla tuntuu olevan aina liian monta hommaa kesken. Ja kun mitään ei voi tehdä keskinkertaisesti vaan kaikki pitää tehdä viimeisen päälle niin tietäähän että ikuisuusprojekti on valmis..

Kesälomamatkan kirjan tekeminen on kuitenkin edistynyt muutamalla sivulla tänä viikonloppuna. Digiskräppäys on mielettömän mukavaa, mutta toisaalta ihan älyttömän hidasta hommaa. Yhden aukeaman tekeminen saattaa viedä tunteja, riippuen inspiraatiosta. Toisaalta valmiiksi painetut kirjat ovat sen verran hintavia, että on mukavaa että ne on huolella tehtyjä.

Ja vuorossa se huonompi päivä

2008-10-21T09:40:00.004+03:00

Sain sitten ihan oikean valokuvauskeikan. Henkilökuvia piti ottaa, seitsemästä ihmisestä. Virallisia kuvia, jonkinlaiseen esitekäyttöön oli niiden tarkoitus tulla.

Ja homma meni ihan puihin. Tai jos ei ihan, niin ainakin suurimmaksi osaksi. Kuvista tuli tosi latteita ja ihmiset näyttivät kymmenen vuotta ikäistään vanhemmilta. Ihon väri on ihan kelmeä. Aivan kauheita. En oikein saanut nukuttuakaan kun niin tympäisi. Kolme tuntia yritin illalla saada kuvia parannettua, mutta eipä sitä huonosta kuvasta saa hyvää tekemälläkään.

Mikä sitten meni pieleen, sitä olen tässä miettinyt. Käytössä oli järkkäri valovoimaisella objektiivilla, ja lisäksi järkkärissä oli kiinni irtosalama. Välineiden piti olla kunnossa, samalla kalustolla olen ottanut useita onnistuneita otoksia. Mutta siltikään kuvat eivät eroa digipokkarilla ja suoralla salamalla räpsäistystä kuvista. Huonetta voisin tässä ensimmäisenä syyttää, siinä oli yksi seinä sininen ja kaksi keltaista seinää. Lisäksi heijastin salamaa katon kautta, enkä hoksannut ajatella katon materiaalia sen kummemmin. Katto olikin pelkkä ritilä, jonka yläpuolella oli jos mitä ilmastointiputkia, eihän sieltä mitään heijastu.

Vaikka tässä huoneesta niitä vikoja etsinkin, perimmäinen syy kuvien epäonnistumiseen oli minussa itsessäni. En osannut varautua erikoisiin valaistusolosuhteisiin oikealla tavalla. Ehkä jotain olisin saanut pelastettua laittamalla salaman irtojalustalle läpiammuttavan tai heijastavan sateenvarjon kanssa. Tai vielä paremmin olisin voinut onnistua yksinkertaisesti vaihtamalla paikkaa.

Muistisääntö itselle: Tutustu paikkaan ja kuvausolosuhteisiin huolellisesti etukäteen ja ota testikuvia!

Viime viikon huuma julkaistusta kuvasta vaihtui siis tällä viikolla totaaliseen epäonnistumiseen. Mietin jo oikeasti sitä panenko kameravehkeet myyntiin ja lopetan koko homman. Vaan ei pidä lannistua. Jokaisen kai pitänee kokea epäonnistuminen, ja oppia siitä jotakin. Pitää vaan pyrkiä eteenpäin, ja toivoa ettei tämä yksi epäonnistuminen vienyt kaikkia mahdollisuuksia.

Mutta kyllä tympii, täytyy sanoa.

Kiva päivä

2008-10-13T09:57:00.003+03:00

Tänään on ottamani mainoskuva Iltalehdessä koko sivun kokoisena. Ja keskiviikkona uudestaan.

MOO!

2008-10-11T13:47:00.007+03:00

Eilen sain MOO-paketin!

Moo on brittiläinen firma, joka jolta saa tilattua erilaisia kortteja ja tarroja omilla kuvilla varustettuna. Innostuin kyseisestä paikasta tilaamaan tavaraa osittain sen saamien kehujen takia. Painava syy oli myös se, että olipa kyseessä mikä tahansa tuotepaketti, jokaiseen yksittäiseen korttiin tai tarraan saa halutessaan erilaisen kuvan, vaikka omista valokuvista.

Tämmöinen kasa ihanuuksia tuli siis postissa:

Se aiemmin tehty joulukorttipohja muuttui ihka oikeiksi Moo-korteiksi. Lisäksi teetätin sukulaisille ja ystäville valmiiksi syntymäpäiväkortteja. Hinta 13,79€/20kpl.

Lapsipuolille teetätin 10v-syntymäpäivälahjaksi tarravihkon, jossa 90 tarraa, jokaisessa erilainen naamakuva heistä itsestään. Hakkaa koulun tylsät tarrakuvat mennen tullen! Hinta 6,89€/tarravihko (90kpl)

Kaikkein suosituin Moon tuote on Minicard-pakkaus. Olisin voinut valita 100 kappaleen pakkaukseen 100 erilaista kuvaa, mutta tällä kertaa tyydyin tekemään Moon sivustolla olevalla tekstigeneraattorilla pikkuisia kortteja omilla teksteillä. Oivia pakettikortteja syntymä- ja joululahjapaketteihin! Näissä Minikorteissa on materiaali todella laadukasta, ja niitä tekeekin koko ajan hipelöidä. Hinta 13,79€/100kpl.

Aivan ihastuttavia tuotteita on kyllä Moolla tarjolla. Tilaan varmaan toistekin. Seuraavaksi voisin tilata Minicard-pakkauksen omista valokuvista ja sen kaveriksi niille vartavasten suunnitellun mosaiikkikehyksen, johon mahtuu 20 Minicard-kuvaa. Vaikuttaa kyllä aika ihanalta tuokin, kuvia kun voi vaihtaa kehykseen lennosta ihan mielialan mukaan!

Ilo

2008-10-10T12:08:00.003+03:00

Minä olen kalenteri-ihminen, viimeiseen asti. Kalenteri tuo jotakin kummallista turvallisuutta. Ja minä yksinkertaisesti pidän kalenteriin kirjoittelusta ja sen selailusta.

Kalenterin tulee olla kaunis, selkeä ja mukanakulkeva. Siksipä tämä Paulo Coelhon Ilo -kalenteri olikin ostettava:

Kalenterissa vetoaa erityisesti nuo Catalina Estradan mielettömän hienot grafiikat. Ne ovat mielestäni niin kauniita että ihan hengästyttää. Catalina Estrada pääsikin heti suosikkigraafikkojeni ykköspaikalle.

Nyt vain en millään malttaisi odottaa vuoden vaihtumista, että tuon kalenterin saisi ottaa käyttöön..

Ja taas sivupohjan vaihto

2008-10-10T08:16:00.004+03:00

Edellisen ihastuttavan Japan Fleur -pohjan kuvat eivät enää näkyneet, joten taas piti vaihtaa pohjaa. Mutta tämä uusiki Grungy Blogger Template on myös ihan kiva.

Digiskräppäys

2008-10-02T10:16:00.004+03:00

Digiskräppäyksestä innostuin noin vuosi takaperin, kun halusin teetättää ystävälleni 30-v syntymäpäivälahjaksi kirjan valokuvista, joka olisi taatusti erilainen. Ja sitä se totisesti oli, olin niin innoissani tuosta valmiista kirjasta, etten meinannut sitä raskia ystävälleni antaa!

Digiskräppäyksessä on sama idea kuin perinteisessä skräppäyksessä, digitaalisessa muodossa. Idea on yhdistellä valokuviin erilaisia elementtejä, papereita ja tekstejä, joista syntyy kaunis kokonaisuus.

Skräppäykseen liittyviä elementtejä on netti pullollaan, ilmaiseksi tai pientä korvausta vastaan. Itse olen vielä tyytynyt ilmaisiin, lähinnä sen takia etten ole saanut PayPal-tunnuksiani aktivoitua. PayPal on yleinen maksukäytäntö näissä maksullisissa digiskräppipaketeissa. Maksullistenkaan pakettien hinta ei päätä huimaa, pyörivät n. 1$-5$ hinnoissa.

IkeaGoddess kerää blogiinsa ilmaisia digiskräppielementtejä, ja tämä blogi onkin minun seurantalistallani kärkisijoilla. Aivan mieletön määrä ihania elementtejä tarjolla, ja listä päivittyy useita kertoja viikossa! Välillä iskee oikein vauhtisokeus freebietä lataillessa, ja kotikoneen kovalevy täyttyykin hurjaa vauhtia.

Pelkät kauniit elementit eivät riitä, lisäksi tarvitaan ohjelma, jolla valokuvia ja elementtejä voidaan yhdistellä. Kotikäyttäjälle paras ohjelma on Photoshop Elements, jonka saa alle sadan euron hintaan. Tuo hinta kannattaa maksaa, koska ohjelma on todella kattava monipuolinen, digiskräppäyksen lisäksi myös valokuvien paranteluun.

Valmiit digiskräppäykset teetätän kirjoiksi. Useita valokuvakirjapainoja olen kokeillut, mutta parhaimmaksi olen todennut brittiläisen Yophoton, jonka laatu on päätähuimaavan kaunista. Parhain formaatti digiskräppäykseen on iso 30cmx30cm kirja, joka postikuluineen tulee kustantamaan n. 50€ kappale. Ehkä hieman hintava, mutta toisaalta ajattelen asian niin, että nämä kirjat ovat ikuisia. Edullisempiakin vaihtoehtoja löytyy, käsittelen niitäkin jossain vaiheessa tässä blogissa. Myös Yophoton kirjoista on tulossa tarkempi arvostelu.

Se aika vuodesta

2008-09-28T11:46:00.003+03:00

On taas se aika vuodesta, jolloin tehdään joulukortteja. Tämän vuoden joulukorttimalli näyttää tältä.

Suunnittelin tämän kortin tietokoneella, ja teetätän sen eräällä korttivalmistajalla. Kunhan valmiit kortit saapuvat postissa, voin arvostella tuon korttivalmistajan. Toki kortit voisi tulostaa myös omalla printterillä, mutta haluan ehdottomasti hyvälaatuisia kortteja, joten päädyin tilaamaan kortit, vaikka se maksaakin hieman enemmän.

Mielestäni tänä tekstiviestien ja sähköpostien aikakautena perinteiset kortit ja kirjeet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan. Siksi haluan tehdä itse joulukortit, uskon niiden lämmittävän vastaanottajan mieltä, ja ainakin itsetehdyt kortit erottuvat massasta.

Yksivärisellä taustalla

2008-09-26T14:32:00.003+03:00

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi tänään osallistunkin Inspiroidu-blogin skräppäyshaasteeseen "Yksivärisellä taustalla" tällä kuvalla.

Digiaskartelua

2008-09-24T13:15:00.001+03:00

Mietin pitkään, millä termillä voisin kattavasti kuvata kaikkea sitä värkkäämistä, mitä harrastan. Nyt haluaisinkin lanseerata isoin fanfaarien kera termin, jonka ihan itse omassa päässäni keksin.

Digiaskartelu

Miten sitten termi pitää sisällään? Digiaskartelun voisi määritellä niin, että se on digiajan vastine perinteiselle askartelulle. Digiaskartelu on erilaisten elementtien yhdistelyä kuvankäsittelyssä, jonka jälkeen valmiista työstä tuotetaan jotain ei-digitaalista, käsinkosketeltavaa tavaraa.

Mitä tavaraa sitten harrastamani digiaskartelu tuottaa? Tässäpä muutama esimerkki:

DVD:t
Valokuvat
Kirjat
Kortit
Taulut
Tarrat

Digiaskartelun eri muotoja haluan teille jatkossa esitellä omien kokemuksieni kautta. Mistä löydän digiaskartelun resursseja? Mitä työkaluja tarvitsen digiaskarteluun? Mistä löytyy parhaat toimittajat? Mitä on digiskräppäys? Siinä muutama kysymys, joihin tullaan paneutumaan jatkossa.

Kylmä suihku

2008-09-23T18:15:00.002+03:00

Puolen päivän yrittäjyyteen liittyvän seminaarin saldo oli masentava. Yksityisyrittäjyyteen ei todellakaan kannusteta tämän päivän yhteiskunnassa. On jotenkin kieroitunutta, että taloudellisesti on työttömyys on houkuttelevampi vaihtoehto kuin yrittäjyys.

Suurin kauhistuksen aihe oli sivukulujen suuruus. Tiesin jo kyllä ennen eilistäkin, että yrittäjä joutuu itse vastaamaan kaikista sivukuluista, mutta niiden määrä suhteessa laskutettaviin tuloihin järkytti. Yksistään pakollinen yrittäjäeläkevakuutus on yli 20% yrittäjän tuloista. Tämän lisäksi pitää maksaa alvit ja verot. Vielä kun päälle lasketaan matkakustannukset, laitehankinnat, puhelinkustannukset, tilavuokrat niin sivukulujen osuus nousee 60%-70% laskutettavista tuloista. Korjatkoon joku jos olen väärässä, mutta ymmärtääkseni yhtälö on seuraava:

Kun yrittäjä lähettää asiakkaalle 100€ laskun, jää hänellä siitä käteen n. 30€-40€.

Tuolla laskukaavalla voi alkaa laskemaan kuinka suuria summia pitäisi päästä kuukaudessa laskuttamaan, että pääsisi edes minimipalkoille. Ei paljon naurata.

Jos tavallinen palkansaaja, kuten allekirjoittanut, haluaisi tienata hieman lisätuloja pienimuotoisella yritystoiminnalla, siitäkin rankaistaan. Jos käy niin ikävästi, että satut joutumaan työttömäksi päivätyöstä, sinulta saatetaan evätä työttömyyskorvaus ja ansiosidonnainen sillä perusteella että sinut katsotaan yrittäjäksi!

Tässä vaiheessa elämää, tuoreena asuntovelallisena ja talouden laskukauden uhatessa, riski siitä, että työttömyyden kohdatessa jäisi tyhjän päälle, on liian suuri.

Täytynee lykätä yrityshaaveita tuonnemaksi.

Askeleita

2008-09-20T17:16:00.004+03:00

Salaisesti olen haaveillut valokuvaajan ammattista. Tällä hetkellä kuvaaminen on vain harrastus, tosin intohimoinen sellainen. Mutta joskus öisin, kun en saa unta, mietin oman firman perustamista.

Mitään järkeähän alanvaihtohaaveissa ei varsinaisesti ole. Työskentelen tällä hetkellä it-alalla kohtuullisen turvattuna ja säännöllisillä tuloilla, mikä on asuntovelallisena hyvä asia. Lisäksi valokuvaajan ammatissa se näkkileivän saaminen pöytään on kuuleman mukaan erityisen haastavaa. Digikameroiden yleistyessä valokuva on kokenut ennennäkemättömän inflaation. Valokuvaajan palveluita ei yksinkertaisesti käytetä. Yksityishenkilöt kuvaavat omat kuvansa itse, hyvä jos se hääkuva käydään otattamassa siellä kuvaamossa. Sanomalehdet ovat siirtyneet yhä enemmän kuvapankkeihin, ja mikä huonompaa, "Lukijan kuva"-tyyppiseen kuvamateriaaliin, niistä kun tarvitsee maksaa hyvin vähän, jos ollenkaan.

Mutta silti aina öisin jaksan haaveilla. Suunnitella omalle yritykselle logoa ja käyntikorttia, vaikka koko yritystä ole edes olemassakaan. Ehkäpä joskus haaveet joskus toteutuvat, ainakin jossain muodossa. Pienin askelin se voisi ehkä onnistua.

Eräs askel otettiin eilen, kun minua pyydettiin kuvaamaan erääseen mainoskampanjaan, joka tulee näkymään valtakunnallisesti useassa eri printtimediassa.

Pikkuisen alkoi jänskättämään.

Uusi ulkoasu!

2008-09-19T10:53:00.004+03:00

Uuden blogin ensimmäinen tehtävä oli löytää uusi ulkoasu. Itse en tässä vaiheessa halunnut alkaa templatea itse tekemään. Bloggerilla on tarjolla joitakin valmiita templateja ulkoasua varten, mutta mielestäni ne ovat aikalailla jo nähtyjä. Piti siis löytää jotain muuta.

Hakusanoilla "Blogger templates" löytyikin ilmaisia hienoja ulkoasuja blogille. Olen heikkona kaikenlaisiin kukkakuvioihin, joten ei ihme että ihastuin tähän Japanese Fleur -templateen heti ensisilmäyksellä.

Templaten lataaminen Bloggeriin ei Firefoxilla onnistunut. Törmäsin useamman templaten kanssa virhekoodiin, josta en päässyt yli enkä ympäri. XML-muotoisen templaten lataamisessa Bloggeriin Firefoxia käyttäen tuntuu bugittavan. Sitten kun hoksasin kokeilla templaten lataamista IE:llä, niin johan toimi. Ulkoasujen mukana tulee yleensä mukana helpot asennusohjeet, joilla lataaminen onnistuu kaikilta.

Rohkeasti siis kokeilemaan uusia ulkoasuja blogille!

Alku

2008-09-18T05:38:00.003+03:00

Aluksi innostuin valokuvaamisesta. Vieläkin se on se suurin intohimoni. Valokuvaaminen toi kuitenkin tuonut mukanaan yleisemmän tason kiinnostukseen ja innostuksen kaikkeen, mikä on visuaalisesti kaunista. Kuvat, värit, muodot, pinnat.

Nyt haluan jakaa kiinnostuksen kohteeni teidän kanssanne. Digitaalisessa maailmassa liikutaan, mutta välillä poiketaan ihan käsinkosketeltavalle puolelle. Jää seuramaan mitä tuleman pitää!